Mua ahdistaa, apua. Oon lukenut eilen melkein koko pääsykoetekstin läpi, kyseessä on siis joku 170-sivuinen business raportti... Kaikki kyllä jotenkin vielä koulusta tuttu, siksi puuttuu motivaatio lukemaan kunnolla. Semmonen "joo, niijoo ainiin...tiedän"-meininki, ja päätin, että muistan kaiken hätätilanteessa anyway, eli huomenna kokeessa. Mun asenne ei kuulosta kauheesti stressaavalta, mutta tulevaisuus pelottaa edelleen... Jos nyt en taaskaan pääse yliopistoon, mitä helvettiä mä täällä oikein teen? Rakas perheenikin ei arvostais, ei lainkaan.
Toinen ahdistuskohde on eräs henkilö, tietysti miespuolinen. Yritän ottaa kaiken rennosti ja blabla, mutta kun olen vakava suhdeihminen, ei todellakaan onnistu. Just my luck. Vika on mun, koska olen tyhmä ja en halunnut kuunnella itseäni, vaikka tiesin alusta asti, miten eräs mies näissä suhteissa taitaa olla. Siis sain heti sellaisen vaikutuksen, jonka oon tutustuessaan jotenkin poistunut mun ajatuksista. Intohimonsa kavereihin, perheeseen ja harrastukseen on niin suuri, että minä pieni tyttö oon voimaton. Toisaalta tykkään juuri siitä intohimosta hänestä ja arvostan sitä tosi paljon. Kaverin mukaan: "anna pojalle kasvata miehiks, sit se palaa takas" :D
OKEI, nyt riittää tämä liian henkilökohtainen blabla.
2 kommenttia:
Voi (: Koita piristyä ja totta puhuen miehiä menee ja tulee, jos sen aika ei ole nytten niin kyllä se sieltä vielä tulee.. nimimerkillä baarista yhtäkkiä löytänyt avopuolison.
Mieli on jo huomaavasti parantunut tässä vaiheessa, hyvää ruokaa + pikkukävely autoi :)
Baarista en edes halua löytää ketään, ei siitä tullut hyviä kokemuksia. Toisaalta ei muuallakaan paljon kivoihin miehiin tutustunut, molemminpuolinen ihastus yleensä puuttuu. Mutta kiva, että sinä löysit sopivan miehen! :) yllättävimmistä paikoista ne toki ilmestyy.
Lähetä kommentti