Sivut

tiistai 15. toukokuuta 2012

AVARUUS

Luin muutamaa päivää sitten nettilehtiartikkelin, joka räjäytti tajuntani ja sai mut taas kerran ajattelemaan jokaisen olemuksen ja oman itseni merkityksettömyydestä. Toisaalta, vaikka me ollaan vain pieniä hiekkapölyjä avaruuteen verrattuna, on jokaisella meistä kuitenkin oma merkitys ja tärkeä paikka kaikkeudessa. Niin kuin jokaisella tähteellä, kuulla, mustalla aukolla, galaksilla, asteroidilla, meteorilla, ...  avaruudessa.

Mainitun artikkelin takia oon googlannut paljon kuvia eri galakseista ja tähtisumuista, joita katsoessa tulee outo fiilis. Sanoinkuvaamaton seos pelosta, hämmästyksestä ja syvästä kunnioituksesta. Oon pienestä ollut utelias avaruudesta, samalla pelkään sitä aika paljon. Sillä, etten voi edes kuvitella sitä. Kyllä, kuvia on tuhansia, mutta miltä se oikeasti näyttää? Jos miettii, että kaikki nämä galaksit ja mustat aukot ja tähdet ja .... ovat tuolla taivaan takana, meidän auringon takana ja niin suuria, ettei silmillä pystyisi niitä nähdäkään kokonaan.
Haluaisin nähdä avaruuden kerran elämässäni. Toisaalta, en edes uskaltaisi lähteä raketilla avaruuteen, jos olisi mahdollista.

Luulen, että jumalaanusko syntyi juuri siitä epävarmuuden, merkityksettömyyden ja tiettämättömyyden pelosta. Tämä pelko liittyy siihen, että menetettiin voimakkaan yhteyden luontoon, meidän syntyperään. Vaikka silloin, kun "usko" syntyi, ihmiset ei tiennyt avaruudesta niin kuin me tiedetään, oli heidän pelko kuitenkin yhtä suuri kuin meidän. Silloin kaikki näki suodattamalla, tänään ollaan eksytty suodattimiin.
Nykyään kuten jo mennesyydessäkin, me ihmiset täytetään elämämme kaikella turhalla, me unohdetaan kunnioittaa meidän elämämme ja sitä, kuinka arvokas kaikki muutkin on, mitä maa päällään kantaa. Ihmisten kunnioitus ja rakkaus on aina suuri siihen asti, kun me aletaan pitää jotain tai jonkun liian selvänä.
Itse en usko mihinkään jumalaan, en ainakaan raamatussa kuvailtuun jumalaan ja en usko institutionaalisella tavalla. Uskon olemassa olevaan ylempään voimaan, joka hallitsee kaiken. Yritän kunnioita sitä voimaa, siksi pystyn rakastamaan tätä maailmaa ja olen kiitollinen kaikesta, joskin pelottaa vaikka kuinka paljon.
Uppoon nyt vielä vähän omiin ajatuksiin, mutta oon teille kasaannut mun lempikuvat avaruudesta. Nauttikaa! =)  Ja hyvää yötä kaikille <3

Eikö tämä kosmos jotain todella upeaa ole? Olisikohan kysymys suurimmista vai pienimmistä osista, kaikki on meidän kunnioituksemme ja rakkautemme arvoinen. 

Nebula = pölypilvi, jossa syntyy tähtiä
Supernova = tähden kuolema

Pelican Nebula
Eagle Nebula, jossa Pillars of Creation näkee
Lagoon Nebula

Supernova Cassiopeia A
Eta Carinae Nebula
Crab Nebula
Great Orion Nebula
Horsehead Nebula
Tarantula Nebula
Omega Nebula
Carina Nebula
E.: I am in awe.

9 kommenttia:

Emma kirjoitti...

Ihana Hanna! Mä niin mielelläni luin tätä ja ihan rupes harmittamaan kun teksti loppui. :(

Oon ollu myös pienestä pitäen kiinnostunut muustakin kuin pelkästä omasta kotiplaneetastani. Usein ennnen nukkumaan menoa alkaa miettimään tätä koko suurta maailmankaikkeutta ja sitä kuinka pieni oikeasti on. Lopulta ne ajatukset ja kysymykset jota päässä pyörii ajaa melkein ihan hulluuden partaalle. Sitä kun haluaisi tietää kaiken...

Ihminen on varsin utelias ja pieni otus.

Ps. Sulle on haaste mun blogissa :)

Mira kirjoitti...

Maaginen teksti ja tulipa häiritsevän outo olo noista kuvista, mind=blown!

hanna kirjoitti...

Voi, kiitos teille! <3 Luulin jo, ettei ketään kiinnosta tommosta kaikkeudensotkua. Ihana lukea, että on samaa ajatussukua olevia =) Ehkä kirjoitan joku päivä lisää tällaista tähän blogiin.

Onhan se vähän vaikeaa saada näitä suuria ajatuksia jonkinlaiseen järjestykseen, varsinkin kun ei ole rajaa niihin. Niin kuin sulle, Emma, tulee yöllä aina semmonen fiilis, että eksyy siihen maailmaansuuruuteen... Tämä maailmaa on suuri ihme.
Vähän random, mutta tykkään tuosta AVATAR-elokuvasta. Sitä katsoessakin alan aina miettimään tästä maailmasta ja miten me ihmiset nykyään käyttäydytään meidän esivanhempien verrattuna.

Emma kirjoitti...

Mulla jäi vähän samat fiilikset siitä lefusta!

Sita kirjoitti...

Ihan hullun siistejä kuvia!!

Marika kirjoitti...

wooooow!

hanna kirjoitti...

NIIMPÄ !! Vetää hiljaiseksi!

iina kirjoitti...

Ylensä en jaksa lukea blogeista mitään pitkiä kirjotuksia, mutta kun huomasin että aiheena on avaruus niin pysähyin lukemaan. Kaikkein jännintä (kappasta vaan) siinä on että se ei lopu muka mihinkään. Se on jotenkin niin käsittämätöntä. Mutta toisaalta jos se loppus niin sen lopun toisella puolellaki ois oltava jotain.
En tiiä oliko tämä nyt vähän turha kommentti, mutta on se uskomatonta miten pieniä me ollaan lähän kaikkeen verrattuna... Ehkä elänkin koko elämäni erakkona ja omistaudun avaruuden tutkimukseen.

hanna kirjoitti...

Ihana kommentti, Iina!.... Siinä apauksessa toivoisin sulle, että saisit joku päivä selvää, mikä avaruuden mahdollisen lopun toisella puolella on, niin olisin maailman ylpein bloggaaja. ;)